Hyltebiblioteken

Pöllö on paljon maailmaa nähnyt pöllö, ja huomattavasti viisaampi kuin mikään muu tunnettu silmin havaittava olio maailmankaikkeudessa. Viisautensa se oli saanut kerännyt läpi maailmojen kestäneen elämänsä aikana. Se oli nähnyt monenmoista outoa ja eriskummallista, mutta myös tavallisemman oloisia juttuja. tiesi ja ymmärsi monenmoista, mutta oli toki juttuja jota se ei pystynyt valtaisasta kokemuksestaan ja ymmärryksestään huolimatta ymmärtämään. Se oli hyvä tarinankertoja, ja niinpä Pöllöä kuunnellessa ei yleensä pitkästynyt. Vaikka joskus Pöllön jutut tuntuivat ehkä hieman vaikeasti uskottavilta, niin se sanoi niiden kuitenkin olevan totta. Aivan kokonaan totta. Mitään muuta ei sen mielestä kannata kertoakaan, koska totuus on huomattavasti kaikkia tarinoita ihmeellisempi. Paljon ihmeellisempi. Kysymys oli vaan siitä, että yleensä uskotaan ja pidetään jollain tavalla totena sellaisia juttuja, jotka on keksitty tai sillä lailla muutoin rakenneltu, kun on tarvittu jokin mihin uskoa. Sitten on uskottu siihen. Ja uskottu tosissaan. Jopa niin tosissaan, että on tehty vaikka mitä sen uskomuksen tähden. Vaikkapa tapettu toisia. On siis yleensä tärkeää, että on mihin uskoa, jotta voi sen valjastaa omiin touhuiluihinsa sopivaksi uskomukseksi. Elämä vaan on sellaista. Se vaan on niin. Koska se on niin, on tyhmää väittää toisin, ja yrittää vääntää totuutta toisenlaiseksi. Pöllö on katsonut saaliikseen kertoa kaiken sen minkä varmuudella tietää, tai ainakin lähes tietää, kaiken kansan ymmärrettäväksi. Se sanoo omasta mielestään hyvinkin hurskaan oloisesti, että kellä on korvat, se kuulkoon. Pöllö vaikutti usein hieman lapselliselta, kun hän ohitti monesti elämänrealiteetit, eikä uskonut siihen, mihin ihmiset yleensä uskovat. Ihmiset olivat sen mielestä rakennelleet historian saatossa hyvinkin uskottavan oloiseksi sen mihin nyt uskoivat, toisin kuin Pöllö. Koska Pöllö oli lentänyt ristiin rastiin tätä maailmankaikkeutta ties kuinka kauan, sillä oli hyvin selkeä kuva maailman jutuista. Kaikki minkä se tiesi oikeaksi oli tietysti totta